11.6.2010

Osa 12 - Yllätys



Ciran raskaus oli edennyt jo loppuvaiheeseen. Hänen oli jo vaikea liikkua, mutta hän nautti jokaisesta hetkestä. Cirasta oli vain mukavaa maata päivät pitkät rantatuolissa katsellen pikkuisen Oliverin leikkejä.



Ennen kaikkea Cira nautti stressittömästä olostaan. Pitkästä aikaa hänestä tuntui, että hän hallitsi elämäänsä. Hän oli jo unohtanut oudon puhelun, päässyt yli isänsä kuolemasta, ja keskittyi täysillä perheeseensä.



Parin päivän päästä vauva syntyikin jo. Sinisilmäinen poika sai nimekseen Oscar. Cira oli helpottunut saadessaan normaaligeenisen lapsen. Se tarkoitti vähemmän pelkäämistä, mutta suurempaa vastuuta pitää huolta heidän ainoasta vihreäihoisesta pojastaan.



Oliver oli kasvanut lapseksi myös vauvan syntymän aikoihin. Hänellä oli nyt ensimmäinen koulupäivä, ja häntä hermostutti, koska hän oli erilainen kuin muut lapset. Cira kertoi, että oli aikoinaan käynyt samaa koulua, ja heidän perheensä erilaisuus ymmärrettiin siellä jo.



Oliver olisi kovasti halunnut tietää, miksi oli vihreäihoinen, mutta Cira lupasi kertoa sen myöhemmin, kun Oliver menisi lukioon. Oliver hyväksyi vastauksen pääteltyään äitinsä ilmeestä, ettei lisätietoja heruisi.



Cira halasi keskustelun päätteeksi poikaansa ajatellen, että kouluun menemisen jälkeen mikään ei olisi enää ennallaan, viimeistään nyt puheet alienlapsesta leviäisivät ympäri kaupunkia, saavuttaen viimein jonkun järjestön työntekijöistä.



Hetkeä myöhemmin Vincent ja Oliver juoksivat koulubussiin. Vincent oli luvannut äidilleen, että pysyttelisi pari ensimmäistä viikkoa pikkuveljensä lähettyvillä koulussa.



Ciran äitiysloma jatkui, ja hän palasi maalaustensa pariin aina vauvan nukkuessa. Tänä aamuna hän oli taas aloittamassa maalaamista, kun koulubussin takavalot katosivat mutkan taakse. Hän ei ehtinyt kauan vedellä maalia kankaalle, kun hänen puhelimensa soi.



Pitkän ajan takaa tuttu naisääni kuului puhelimen toisesta päästä. Viime kerralla puhelu oli ollut todellinen yllätys ja Cira oli jähmettynyt pelosta. Tällä kertaa hän päätti näyttää, ettei pelännyt. Naisen toivottaessa ilkkuvalla äänellä kaikkea hyvää Oliverin kouluvuosille, Cira keräsi rohkeutensa, ja kysyi, kuka hänelle oikein puhui.



Nainen ei vastannut mitään, vaan hetken vallitsi hiljaisuus, joka kertoi naisen hämmästyneen. Cira tunsi itseensä kerääntyvän suuttumuksen miettiessään, mitä hän oli kokenut, ja mitä hänen poikansa voisi vielä joutua kokemaan. Viimein Cira huusi puhelimeen, että hänen perheensä ei uhannut millään lailla maapalloa, eikä myöskään hyödyttäisi sitä, joten heidät voisi jo jättää rauhaan.



Cira mietti puhelua yrittäessään rauhoittua. Puhelu oli loppunut hänen kiukunpuuskansa jälkeen todella nopeasti, mutta hän oli varmasti kuullut toisenkin äänen puhelimesta sitä ennen. Äänen, joka sai vieläkin kylmät väreet hiipimään pisin selkäpiitä. Huoneessa oli ollut soittajan lisäksi hänet siepannut nainen. Cira oli kuullut hänen huutavan raivoissaan soittajalle hieman ennen puhelun loppumista, kuin äiti tyttärelle, joka oli juuri pilannut jotain tärkeää...



Hetken kuluttua koulubussi kaarsi heidän pihansa eteen. Cira oli tullut Oscarin kanssa pihalle vastaanottamaan Vincentiä ja Oliveria.



Ciran huolestuneisuus hälveni hänen nähdessään oliverin nousevan bussista ulos, ja hän halasi pientä koululaista onnellisena. Vincent katseli ihmetellen sivusta, eihän äiti ollut häntä juossut halaamaan ensimmäisen koulupäivän jälkeen...



Illalla Vincent oli kuitenkin unohtanut pahan mielensä, koska hän oli illan päätähti syntymäpäiviensä vuoksi.



Perhe juhlisti synttäreitä vielä grillaamalla ...



...ja viettämällä kauniin illan terassilla istuskellen, kun kerrankin koko perhe oli koolla.



Seuraavia syntymäpäiviä vietettiin jo seuraavana aamuna. Perheen lellikin, Oscarin oli aika kasvaa taaperoksi.



Muu perhe oli töissä tai koulussa, joten Cira ja Oscar saivat juhlia kahdestaan.



Cira puhalsi kynttilät pikkuisen puolesta tämän leikkiessä äitinsä hiuskiehkuroilla.





Oscarista kasvoi suloinen taapero. Hän peri suurimman osan ulkonäöstään isältään.



Illemmalla Vincentin kaveri tuli kylään. Cira tarkisti vähän väliä, vieläkö tyttö istui kiltisti sohvalla. Hän ei voinut sille mitään, että kuvitteli jokaisen vieraan ihmisen olevan järjestön leivissä. Cira tiesi hyvin, että kohta kaikki pojat toisivat ystäviänsä heille vierailulle, eikä hän voisi epäillä kaikista jotain pahaa.



Ciran onneksi vieraita ei kovin usein taloon tullut. Varsinkin Oliver vietti mielummin aikaa isänsä kanssa. Hänestä oli hienoa, että isä oli oikea poliisi, niinpä hän halusi tulla yhtä vahvaksi kuin isänsä päästäkseen isona myös poliisiksi, ja treenasi usein Miron kanssa.



Myös Vincent toimi mielellään lastenvahtina. Perhe oli hänelle tärkeä, joten hän auttoi paljon tavallisissa arkiaskareissa, helpottaen äitinsä elämää.



Miro näki myös, että Ciran elämä kaipasi helpotusta. Koko heidän perheensä oli jumittunut neljän seinän sisälle Ciran käytöksen vuoksi. Hän ehdottikin vaimolleen, jos he voisivat mennä piknikille meren rantaan, niin hän huomaisi, ettei maailmassa ole mitään pelättävää.



Hetken suostuttelun jälkeen Cira totesi miehensä olevan oikeassa ja suostui. Ciran varovaisuus oli rajoittanut viime aikoina kaikkien elämää, ja sen oli nyt muututtava.



Cira pakkasi mukaan eilisiä tähteitä, jonka jälkeen he lähtivät kohti rantaa.



He päätyivät kauniille hiekkarannalle, jossa kimmeltävää merta riitti kauas horisonttiin saakka.



He levittivät viltin aurinkoon, söivät ja juttelivat, mutta Ciran oli vähän väliä pakko tarkistaa, oliko Oliver vielä tallella.



Myöhemmin rannalle tuli muitakin, mutta Cira oli ehtinyt jo rauhoittua ja tottua tilanteeseen.



Oliver sai mennä rauhassa tutustumaan rannalle tulleeseen tyttöön, ilman Ciran vihamielistä tuijotusta.



Päivä oli niin kaunis, että he päättivät viettää sen kokonaan rannalla. Miro innostui jopa opettamaan Vincentille kalastusta. Hän tiesi, että Cycl0n3 olisi halunnut tehdä sen, ja toivoi hänen nyt katselevan alas pilvenreunalta ja hymyilevän heille.



Cira oli loppuillasta kuin eri ihminen. Hänen pelkonsa oli mennyttä, ja hän kaivoi pitkästä aikaa esiin kitaransa. Ennen hän oli mielummin keskittynyt maalaukseen kuullakseen jokaisen epäilyttävän rasahduksen ja narinan, mutta nyt hän soitti kitaraa kovaan ääneen, sydämensä kyllyydestä, aivan kuin ennen.



Myöhään illalla heille tuli yllätysvieras kylään. Ciran sisko Ingrid oli ollut ohikulkumatkalla, ja päättänyt tulla katsomaan, miten Cira perheineen voi.



Miro meni avaamaan oven. Hänestä oli mukava nähdä Ciran siskoja, koska he olivat hänelle kuin omia siskoja.



He juttelivat keittiössä hetken, kunnes Cira tuli paikalle kuultuaan melua. Hän oli yllättynyt, mutta iloinen nähdessään siskonsa.



Kun he juttelivat, Cira päätti kutsua kaikki siskonsa huomenna heille. Oli nimittäin taas aika viettää syntymäpäiviä, ja olisi mukavaa nähdä siskonsa pitkästä aikaa.



Seuraavana päivänä olikin talo täynnä ihmisiä. Ciran siskojen lisäksi Oliver oli kutsunut luokaltaan pari kaveriaan.



Samaan aikaan kasvoi Oscar, joka osasi tällä kertaa puhaltaa kynttilät kakun päältä ihan itse.



Koko päivä kului vaihtaen kuulumisia ja kakkua syöden. Iines oli siskoista ainoa lapsellinen Ciran lisäksi. Hän oli saanut jokin aika sitten normaaligeenisen poikavauvan.



Oscarista kasvoi vilkas ja utelias lapsi. Hän jutteli kaikille vieraille innokkaana kaikesta maan ja taivaan välillä. Ciran siskot ihastuivat moiseen tehopakkaukseen, ja kuuntelivat vuorotellen hänen ihmeellisiä juttujaan.



Seuraavana aamuna Cira siivosi juhlien jälkiä, kun Miro käveli keittiöön vastaheränneen näköisenä, mutta hymyillen.



Kun Cira käveli hänen luokseen ja kysyi syytä hyväntuulisuuteen, Miro kertoi, että hänellä on yllätys. Ciran hetken aikaa arvuuteltua mikä yllätys olisi, Miro kertoi. He muuttaisivat toiseen kaupunkiin.



Cira katsoi miestään hämmentyneenä, mutta Miro sanoi, että oli valmistellut asiaa jo pidempään. Heillä oli koti ostettuna ja muuttovalmiina syrjäisessä kaupungissa, jossa Cira voisi elää ilman huolta ja murhetta. Ciraa hieman harmitti jättää juuri remontoitu koti ja siskot tänne, mutta syrjäinen kaupunki kuulosti hyvältä.



Keskipäivään mennessä he olivat pakanneet kaiken tarvittavan. Huonekalut jäivät myytäväksi talon mukana, koska uudet huonekalut olisivat valmiina uudessa talossa. Cira odotti malttamattomana muuttoautoa nähdäkseen, millaisen kodin Miro oli heille järjestänyt!

___________________________________________________

Millaiseen paikkaan perhe muuttaa? Miltä Oliver näyttää teininä? Löytääkö järjestö heitä enää? Lue se seuraavasta osasta!

5 kommenttia:

  1. ***Vanhat kommentit vuodatuksesta***


    Radioactive kirjoitti 11.06.2010 - 21:04
    Hihii, ja uusi osa taas!

    Nyt on ollut aika perusmeininkiä, mutta parin osan jälkeen tapahtuu, kunhan saan lavastukset kuntoon! :P

    En muista taaskaan, mitä piti kertoa... Ainakin se, että harmitti tuo perheen muutto, mutta se oli pakko, koska koko Sunset Valley korruptoitui. Juonen kannalta toki hyvä juttu!

    Laitan tähän nyt sitten poikien luonteenpiirteet, tähän listaan ne jatkossakin.

    Vincent:
    ulkoilmasim
    virtuoosi
    hyvä
    bilehile

    Oliver:
    hyvä
    kärtty
    surkimus
    ulkoilmasim

    Oscar:
    herkästi innostuva
    taiteellinen
    sohvaperuna

    Muistatteko muuten, että Ciran yksi luonteenpiirre on paha? Välillä ottaessani kuvia saan odotella, kun sille tulee niitä outoja naurukohtauksia, tai kieroja ilmeitä. :D

    Mutta sitten on teidän vuoro laittaa kommenttia! Kommentoikaa ahkerasti, niin saan nopeammin inspiraation kirjoittaa seuraavan osan. :)


    jessina kirjoitti 11.06.2010 - 21:39
    Eka. ^^
    kiva, että laitoit nuo luonteenpiirteet tuohon kommenttiisi. (:
    olen aivan rakastunut oliveriin, sillä se on vain niin söpö ja suloinen :'D
    osa oli todella hyvä. juuri tuollaista ihanaa leppoisaa arkea, vaikka tuossa piknik -kohdassakin aloin miettiä, että onko tuo uusi tyttö jonkin järjestön apulaisena. (:

    Jatkoa odotellen.



    Candilla kirjoitti 11.06.2010 - 21:45
    Kiva osa jälleen kerran, mukavan rauhallinen. Taitaa vähän tasapainottaa sitä mitä tulevan pitää.. :D Jatkoa odotellen!



    Ciesse kirjoitti 12.06.2010 - 10:00
    Hyvä osa!



    äippä kirjoitti 12.06.2010 - 16:15
    Hyvä osa taas.:) mistä noi laatikot on?



    sari kirjoitti 12.06.2010 - 17:43
    kiva osa sulla taas ootan mielen kiinolla mitä seuraavksi



    Heidi kirjoitti 13.06.2010 - 12:35
    Uusi osa, ihanaa!



    Melon kirjoitti 13.06.2010 - 15:56
    Hihii, hyvä osa jälleen. :3 Pidän tavastas kirjoittaa - jälleen. En nyt osaa kommentoida mitään, mitä en olis jo aikaisemmin maininnut... Joten jatkappas vaan samaan malliin.



    banssu kirjoitti 14.06.2010 - 07:48
    Wihii, sainkin luke kaksi osaa kerralla kun oon unohtanu tarkistaa ton tarinatopan 8---3 Oikeesti, oot niin hirveen hyvä kirjottaja ja lavastat hyvin ja otat kaikki kuvat silleen siis ah. En ite osaa D: Jatkoa<3



    Hanu (Hansims) kirjoitti 15.06.2010 - 22:51
    Wow, luin just kaikki osat putkeen ja ihastuin ikihyviksi!! Kaikki on kohdallaan, en löydä mitään moittimisen aihetta koko ihanasta tarinasta! Seuraavaa osaa odotellessa!



    Radioactive kirjoitti 16.06.2010 - 16:13
    Kiitos kommenteista! Nyt lähden niiden innoittamana kirjoittamaan uutta osaa! :)

    Ja sori, kuka kyselikään sitä Iineksen pukua joskus, mulla on ladatut-kansio niin sekaisin, etten löydä niitä mistään, kun pelissäkään ei niiden kuvakkeissa lue mitään. Olen kahlannut kaikkia sivujakin läpi, joista olen ladannut, muttei vaan löydy. :(



    bufi kirjoitti 16.06.2010 - 17:53
    Tosi hyvä osa! Odotan innoissani uutta osaa. :) Ja oikeestaan tosi kiva että on muutto ja uudet maisemat. Heh. Tää on kyllä ehdottomasti kaikista lukemistani tarinoista paras! Juoni on hyvä, mielenkiinto säilyy koko ajan, kuvat ovat todella hyviä ja lavastus toimiva! :)



    Vilmée kirjoitti 28.03.2011 - 12:41
    Mahtava osa, jes! :D
    Jippiii, saan ehkä huomenna The Sims 3, pitäis vaan hankkia äkkiä 'service pack 2' että peli toimisi. :/

    VastaaPoista
  2. Omia ajatuksia ja muistelmia:

    Voi poikia! Muistan kun toivoin, että olis tullut edes yksi tyttölapsi tohon porukkaan vielä, mut poikalapsia vain pukkas maailmaan! Seuraavat sukupolvet tähän asti on kyl sitten pelkkiä tyttöjä, et ihan hyvä et tässä välissä oli toistakin sukupuolta edustettuna. :P

    Tykkäsin kyllä tosi paljon tosta talosta isoine ikkunoineen ja takapihan lampineen. Nyt kun ajattelee, niin ei se mikään mestariteos ole, mutta sillon kun muutti sieltä pois oli pitkän aikaa kova ikävä! :S

    Erityismaininta täytyy sanoo vielä tosta kalastuskuvasta! Vielä tässäkään vaiheessa tarinaa ei oikeen ole kuvia joihin olisin perfektionistina tyytyväinen, mut ton yhden kuvan tästä osasta kelpuutan! Näin silloin aika paljon vaivaa, kun noilla kahdella oli molemmilla kalastus meneillään ja odotin aika kauan sellasta hetkeä, et molemmat olis olleet jossain kivassa asennossa. :)

    Ainiin, ja oli tuolla toi yks kuva, jossa Cira puhaltaa kynttilöitä Oscarin kakusta. Se on yks mun suosikkikuva Cirasta, se on siinä todella kaunis. :)

    VastaaPoista
  3. Mahtava osa, tykkään todellakin lukee näitä. Heti ku huomasin et uus osa on saapunu, kiljuin ilosta ja oli pakko päästä lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva et vanhoistakin osista on viel jollekin iloa! :D Huomasit kai, et näitä tuli tänne kaks, osat 11 ja 12? :)

      Poista
    2. Joo, huomasin. Tosi ihana tää tarina ku etenee sillee mukavasti :)

      Poista